Ota mallia tredulaisten kestävästä työmatkaliikkumisesta

1.12.2025

Teksti: Alessa Kurjanen

Tredun blogi

Sammonkadun tekstiili- ja muotialan ammatillinen ohjaaja Mia-Mari Luukkanen suosii kävelyä ja kaupunkipyöriä. Mia-Mari on ollut tredulainen kaksi vuotta. Hän on 57-vuotias ja asuu Tampereen keskustassa miehen ja kahden kissan kanssa. Hän on kahden aikuisen lapsen äiti, ja hän on myös yhden lapsenlapsen mummu. Mia-Mari on kotoisin Pohjois-Karjalasta, mutta on asunut jo 31 vuotta eripuolilla Tamperetta.

Miten kuljet työmatkasi tällä hetkellä?

– Olen semmoinen hybridityömatkailija. Ei ole yhtä tapaa, vaan se vaihtelee sään, fiiliksen ja aikataulun mukaan. Työmatkani on 3,6 kilometriä per suunta. Pyrin siihen, että liikun ainakin aamulla. Nyt on ollut kaupunkipyöräilykausi huhtikuun puolivälistä lokakuun loppuun. Ainakin aamumatkan olen pyöräillyt, toisinaan myös kotiinpäin. Kun pyöräkausi loppuu, niin kävelen aamuisin.
Kotimatkalla Mia-Marin liikkumismuodot ovat vaihtelevammat. Hän kulkee joko pyörällä, tai kun pyöräilykausi loppuu, hän menee ratikalla keskustaan ja kävelee reilun puoli kilometriä kotiin.
– Tai sitten, kun mies on töissä tuossa ihan kulmilla, pummin kyydin häneltä. Hän tarvitsee autoa päivisin, niin välillä mennään kimppakyydillä kotiinpäin.

Mia-Mari Luukkanen.

Miksi haluat kulkea työmatkasi näin?

Mia-Mari kertoo nuorena hiihtäneensä paljon, mutta nykyään se on jäänyt vähemmälle. Jumpparyhmät tai kuntosali eivät innosta samalla tavalla. Hän on enemmän ulkourheilija, eli kävely tai pyöräily ovat mielekkäämpiä liikuntamuotoja.
– Siinä on terveydelliset syyt, että pidän kuntoa jollain tapaa yllä. Nautin aamuliikunnasta. Kun tulin tänä aamuna kävellen, meni vajaa 40 minuuttia. Siinä saa ajatella kaiken maailman ajatuksia ja haistella raikasta aamuilmaa ja olla ihan itsekseen.

Töihin saapuessa usein hässäkkä alkaa heti aamusta, ja on mukavampi herätä kunnolla ennen sitä. Mia-Mari on alun perin kotoisin paikkakunnalta, jossa ei ole julkista liikennettä. Hän ei Tampereelle muutettuaan käyttänyt julkisia lainkaan ensimmäisen kolmen vuoden aikana:
– Mä en käyttänyt mitään Nysseä, vaan kävelin joka paikkaan, tai pyöräilin. Se on vähän semmonen elämäntapa, sanoisko näin.

Hänen mielestään on myös turha kulkea lyhyt, alle neljän kilometrin työmatka autolla, ja hän yrittää saada myös miehensä kävelemään välillä samaa matkaa töihin. Auton jättäminen kotiin on myös taloudellinen valinta. Kaupunkipyöräkausi maksaa 30 euroa noin puoleksi vuodeksi. Satunnaiset ratikkamatkat eivät myöskään ole kovin kalliita. Mia-Marin työmatkakuluiksi tulee noin 250 € vuodessa, kun hänen ei tarvitse puolittaa auton bensakuluja miehensä kanssa.
– Talvellakin tulee halvemmaksi ladata arvolippua kuin ottaa kausilippu. Jos ottaisin jonkin kausilipun, voisi ajatella, että en tänä aamuna jaksakaan kävellä. En lähde siihen, vaan ostan arvoa. Kyllä se on myöskin jollain tapaa sellainen eettinenkin valinta.

Miten työmatkakulkeminen näkyy hyvinvoinnissasi?

Mia-Mari kulkee ratikalla aina välillä, kun sää on sen verran myrskyinen, ettei käveleminen onnistu. Silloin hän on huomannut, että vireystila on todella erilainen verrattuna aamuihin, jolloin hän kävelee tai pyöräilee. Liikunta ja raitis ilma auttavat parantamaan vireystilaa, ja kuntokin pysyy parempana, kun liikkuu päivittäin.
Lisääkö tämä valinta motivaatiota tehdä muita kestäviä valintoja?
Kaupunkipyörällä Mia-Mari on tehnyt tämän pyöräilykauden aikana noin 120 matkaa, myös kesälomalla esimerkiksi Ratinan kangaskauppaan. Auton kanssa keskustassa on paljon vaikeampi kulkea ja aikaakin menee vähintään yhtä paljon, jos ei jopa enemmän kuin kävellen tai pyörällä liikkuessa.

– Kotona me lajitellaan, meillä ei tule ruokahävikkiä juurikaan, syön kasvispainotteisesti, kierrätän vaatteita ja ompelen itse. Inhoan kaupassa käymistä ja ostan vain tarpeeseen, kun on ihan pakko. Sitten mulla on periaatteena se, että jos teen uuden vaatteen, niin joku vanha lähtee kiertoon. En ole semmonen tavaroiden hamstraaja.
Mia-Marilla ja hänen miehellänsä on bioetanolilla toimiva auto, jonka he ovat ostaneet käytettynä. Bioetanoli valmistetaan biojätteestä (esim. selluloosa- ja sokeripitoisista kasveista) eli se on uusiutuvaa polttoainetta. Bioetanolipolttoainetta ei ole ihan kaikilla tankkausasemilla, mutta ainakin Tampereella sitä löytyy useammalta asemalta. Autonkäyttö tulee kaikkinensa n. 30 % edullisemmaksi. Mia-Mari huomauttaa, että kotikonnuille Pohjois-Karjalaan matkustaessa matkaa on tarve hieman suunnitella:
– Kun lähtee tästä Tampereelta niin seuraava bioetanoli asema löytyy Kuopiosta ja sitä seuraava löytyy Valtimolta. Ei tosiaankaan ihan joka paikasta.

Hänellä on myös salainen haave luopua autosta kokonaan, mutta vielä se ei ole mahdollista, lähinnä miehen töiden takia. Myös mökillä käynti olisi hyvin hankalaa ilman omaa autoa.

Mikä voisi tehdä työmatkakulkemisestasi helpompaa?

– Mulla se on sillä lailla onnellisesti, että kaupunkipyöräpysäkki on meidän ikkunan alla, ja [Sammonkadulle] kun tulee, niin se on tuossa koulun risteyksessä. Eli niitä ei oikein lähemmäksi voi toivoakaan.
Mia-Mari on tällä hetkellä oikein tyytyväinen tilanteeseen, mutta mainitsee, että tietysti vielä helpompaa olisi kulkea omalla autolla. Hän säästäisi jopa 30 minuuttia omaa aikaa päivittäin, mutta hän ei halua sellaiseen helppouteen lähteä.

Mitä vielä haluaisit lisätä?

Mia-Mari on pyöräillyt keskustaan ja takaisin paljon myös laitakaupungilta, esim. Pappilasta ja Atalasta. Hän kertoo, että tapa liikkua on tarttunut myös hänen aikuisiin lapsiinsa. Hekin kulkevat usein pyörällä ja kävellen sekä ulkoilevat paljon.
– Tytär varsinkin, hän ei suin surminkaan autoa käytä, vaikka on oma auto. Hyvin harvoin tekevät kauppareissuja autolla, jos pitää jotain isompaa ostaa. Kyllä minä näen sen, että se on myöskin tarttunut heihin.
Hän kokee, että kävelemisestä on tullut niin luonnollinen tapa ja osa itseä, että se on siirtynyt myös seuraavalle sukupolvelle. Mia-Mari kokee esimerkin näyttämisen hyvin tärkeäksi. Hän usein moikkaileekin opiskelijoita, kun laittaa pyöräilykypärän päähän ja lähtee pyörällä liikkeelle.

Tredun kestävät liikkujat edistävät useita YK:n kestävän kehityksen tavoitteita: